"Why only dream, when you can live your dream..."

"Why only dream, when you can live your dream..."

11.8.2014

Unelmatehdas - Piileekö potentiaali pintasi alla?

Olen edelleen voimissani täällä ruudun toisella puolen. Olen helmikuussa aloittanut erittäin antoisan ja mielekkään työn parissa Unelmatehtaassa, joka on vienyt aikaani tämän blogin osalta. Olen kirjoittanut Unelmatehtaan blogiin myös tekstejä, joihin kannattaa käydä tutustumassa. :) 

Tänne halusin kuitenkin nostaa yhden tuoreimmista Unelmatehdas blogin postauksistani, koska mielestäni aihe on tärkeä ja sopii oivallisesti myös tämän blogin sisältöön. :) 



Yrityksen määritellessä vahvuuksiaan vastaan tulee kysymys: missä ja miksi olemme parempia kuin kilpailijamme? Yritykset pystyvät nimeämään itselleen USP:n (Unique Selling Points), joka on se asia mikä tekee yritystoiminnasta erilaisen verrattuna kaikkiin muihin – se joka saa asiakkaan valitsemaan juuri kyseisen yrityksen muiden vaihtoehtojen sijasta. Vakiintuneella yrityksellä on yleensä tiedossa mikä heistä tekee erityisen. Lisäksi menestyvän yrityksen tahtotila on kehittyä jatkuvasti omalla osaamisalueellaan, koska paikalleen pysähtyminen antaa kilpailijoille mahdollisuuden pyyhältää ohi.
Ihmiset eivät ole yrityksiä, mutta yritystoiminnasta tuttuja käytänteistä olisi mielestäni syytä joskus ammentaa myös yksilöiden elämään. Henkilökohtaiset valmentajat ovat kannustaneet ihmisiä kehittämään itselleen henkilökohtaisen mission.Yrityksessä missio määrittelee sen miksi yritys on olemassa ja mitkä ovat toiminnan ydintehtävät. Henkilökohtaisen mission tavoitteena taas on selkeyttää yksilölle mihin hän haluaa keskittää omat voimavaransa.
 

Mihin kenenkin sitten kannattaisi keskittää omat voimavaransa?


Potentiaaliin.



Mitä on potentiaali? Onko meissä kaikissa potentiaalia?

Englanninkielinen ilmaus ‘po•ten•tial’ määritellään seuraavasti;

  1. Having or showing the capacity to become or develop into something in the future.
    // Omaa/näyttää kykyä tulla tai kehittyä joksikin tulevaisuudessa.

  2. Latent qualities or abilities that may be developed and lead to future success or usefulness.
    // Piilevät ominaisuudet tai kyvyt, jotka voidaan kehittää tai johtaa tulevaan menestykseen tai hyötyyn.

Itse uskon, että meillä jokaisella on sellaisia taitoja, jotka antavat etumatkaa muihin. Näitä taitoja nimitetään lahjakkuudeksi. (Lahjakkuuden määritelmä: Lahjakkuus on yksilöitä vertaileva käsite: lahjakkuuden lajit ja taidot vaihtelevat eri yksilöillä ja yksilö on lahjakas tai "vähemmän" lahjakas aina suhteessa johonkin oletettuun keskimääräiseen lahjakkuuteen.). Joillakin on synnynnäisesti parempi rytmitaju ja toiset taas ratkovat vaivattomasti matemaattisia pulmia.
Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei harjoittelulla ja ympäristöllä olisi merkitystä taitojen kehittymiseen. Päämäärätietoisella harjoittelulla voi edetä huipuille lahjakkaiden henkilöiden "ohi". Samantasoiseen suoritukseen eri ihmiset tarvitsevat eri määrän harjoitusta, mutta lopulta harjoittelun taso ja määrä ratkaisevat suoritusvarmuuden ja paremmuuden.

  
Onko potentiaalilla mitään väliä, jos sitä ei osaa hyödyntää?


“If a man has a talent and cannot use it, he has failed, If he has a talent and uses only half of it he has partly failed. If he has a talent and learns somehow to use the whole of it, he has gloriously succeeded and won a satisfaction and triumph few men ever know.”
Thomas Wolfe

Thomas Wolfen mietelauseen mukaan henkilö on epäonnistunut mikäli ei osaa hyödyntää omaa lahjakkuuttaan, mutta näkisin saman vertauksen sopivan hyvin myös potentiaaliin. Se, onko potentiaali testeissä mitattavaa kykyä tai jotain mitä voi määritellä erinäisillä tunnuspiirteillä, ei ole mielestäni täysin selvää. Miksipä potentiaali ei voisi piillä rajattomassa mielenkiinnossa jotain asiaa kohtaan? Loppumaton jano oppia jostain asiasta niin paljon kuin suinkin mahdollista ja hallita kyseinen taito tai tieto erinomaisesti on mielestäni potentiaalia parhaimmillaan. Yksilön tehdessä valinnan tavoitella kehittymistä sitä todennäköisesti myös tapahtuu.

Mikäli henkilö havaitsee itsessään potentiaalia eikä halua työskennellä kehittyäkseen on potentiaalin olemassaolo mielestäni aika merkityksetöntä. Jos henkilöllä on potentiaalia pärjätä  jossain urheilulajissa ja hän päättää olla haluamatta kehittyä lajissa hän tulee aina olemaan keskiverto tai vain hieman keskivertoa parempi.

Kuinka oman potentiaalinsa voi tunnistaa
ja mitä potentiaalinsa valjastamiseksi voisi tehdä?


Potentiaalin tunnistaminen itsessä on toisille haasteellista, toisille helpompaa. Mikäli potentiaali mielletään kyvyksi voida kehittyä jossain tietyssä asiassa, tarvitaan halu kehittyä ja motivaatiota jatkaa työtä. Tällöin sen voi karkeasti sanoa olevan jotain mikä sopii yhteen mielenkiinnon kohteiden kanssa. Läheiset ihmiset osaavat usein antaa suuntaa siitä, missä he kokevat yksilöllä olevan potentiaalia. Ajantajun katoaminen tiettyjen askareiden parissa voi osoittaa että motivaatiota riittäisi myös niissä kehittymiseen.

Vastikään törmäsin ajatukseen, joka sai minut pohtimaan omaa ajankäyttöäni. Ajatus kiteytyi jotakuinkin näin: Ihmiset käyttävät liikaa aikaansa kompensoidakseen heikkouksiaan, vaikka huipulle pääsemiseen heidän täytyisi keskittää energiansa kehittämään vahvuuksiaan. Olemalla kaikessa keskiverto ei tee sinusta menestyjää sen sijaan huippukyvyillä voit menestyä.

Tämän ajatuksen kertoja sanoi, että kannattaa käyttää valtaosa ajasta kehittyäkseen siinä missä on hyvä loput kehittääkseen omia heikkoja alueitaan (noin suhteessa 70/30).

Yrityksistä puhuttaessa on helppo löytää niiden menstystekijät, sillä ne on usein tarkasti dokumentointi. On erilaisia toimintasuunnitelmia, on missio ja visio. Taustalla on kyse tahtotilasta joka on edellytys kehitykselle.

Sama pätee mielestäni oivallisesti myös yksilöihin. Sillä mihin ikinä tähtäätkään tai millainen tavoitteesi on, sinun on ensin tiedettävä minne haluat tai missä haluat pysyä jotta tulos voisi olla haluamasi. Sen jälkeen se matkan taittaminen todella alkaa. Ehkä tässä erään artikkelin otsikoinnissa piilee menestymisen salaisuus:


”Talent Will Get You Noticed – Persistence Will Make You Famous”

//Jonna Jakkila, Unelmatehtaan projektiharjoittelija



5.3.2014

Yhden tarinan vaara

Tässä on hieno puhe siitä, kuinka yksipuolisella tarinalla on vaaransa!
Suosittelen lämpimästi katsomaan kyseisen pätkän. :)




Mitä mieltä sinä olet puheesta? :)

1.2.2014

Sanonnat



Rakastan sanontoja! Monissa sanonnoissa on kiteytettynä viisautta, jota on muutoin hankala selittää.

Olen muun muassa Pintrestiin koonnut mieleisiä sanontojani, jos haluat käydä tutustumassa Pintrest boardiini se löytyy täältä. Inspiring ideas on kollaasi jonne kokoan mieleisiäni sanontoja.

Koitan päästä tässä pitkän hiljaisuuden jälkeen taas bloggailun makuun. ;) Onhan tätä elämää ja näitä päiviä tullut ihmeteltyä taas kerrakseen! :)

Kuulemiin ja ihanaa helmikuuta kaikille!

6.12.2013

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi ja suomalaiset!

"Onko sillä merkitystä annetaanko vähästä, vaiko paljosta – annetaanko omaisuudesta vaiko ajasta.

Merkitystä on sillä kuinka paljon välitämme toisistamme ja yhteisestä Suomesta näinä vaikeina aikoina. Me emme saa olla toistemme vihollisia, vaan meidän tulee olla toistemme välittäviä lähimmäisiä."


Sain kunnian puhua Rovaniemen kaupungin itsenäisyyspäivän juhlassa. 

Valitettavasti puheen alusta tallenteelle ei ennättänyt tervehdys kunniakkaille sotiemme veteraaneille, eikä kaupunginväelle, mutta itse viesti onneksi. 

Juhlapuheen myötä haluaisin toivottaa kaikille oikein rauhallista ja rakastavaa itsenäisyyspäivää.




Kuulemisiin:)

13.11.2013

"Ihmisen ei tarvitse elääkseen kuin syödä ja nukkua", sanoi isäni taannoin siskolleni. Mutta mitä sitten on elämä, kun saa tehdä mitä rakastaa?



Aamulla puhelimeni soi. Oli vuosi 2009, kaunis maanantai päivä ja minulla oli alkamassa vapaapäivä. Puhelimessa soittaa työkaverini, joka sanoi että hänen lapsensa oli sairastunut ja minun täytyisi mennä töihin hänen sijastaan. Vapaapäiväni korvattaisiin asianmukaisesti samalla viikolla jonain muuna päivänä. 

Pahoittelin omasta puolestani lapsen sairastumisesta ja sanoin, että menen töihin. Samalla kun suljin puhelimen henkeäni alkoi ahdistaa ja kyyneleet kirposivat silmiini. En halunnut mennä töihin. Mennessäni kertomaan avopuolisolleni päivän suunnitelmien muuttuneen, hän kysyi että mikä minulla on hätänä. Lyyhistyin maahan ja itkin – en halua mennä töihin.

Menin töihin, selvisin työpäivästä ja elämä jatkui. Tuo aamu oli viimeinen naula siihen arkkuun, että voisin jatkaa sen hetkisessä työssäni. Työssä itsessään ei ollut niinkään vikaa, asiakkaissa ei ollut vikaa ja työkaverit olivat ihania.

Mikä sitten voisi olla vialla?

Koin olevani riittämätön. Työpaikkani johto kritisoi työporukkamme tulosta jatkuvasti, meitä kytättiin, vainottiin ja manipuloitiin. Olin riittämätön, vaikka tein parhaani. Mitä voisin tehdä, jos paraskaan ei riitä? Olin umpikujassa.

Aikaa kului ja työpaikan vaihtokaan ei tuonut parannusta tilanteeseen, vain tilanne päättyi siihen, että minut irtisanottiin laittomasti. Näen edelleen välillä unia siitä, että keskustelen entisen työnantajani kanssa siitä, mitä oltaisiin voitu tehdä toisin. Asia vaivasi minua pitkään, mutta koen etten mitään olisi voinut paremmin tehdä.

Näin vuosien jälkeen voin todeta olevani kiitollinen entisille työpaikoilleni saamistani elämän opeista. En usko, että työnantajillani oli käsitystä siitä kuinka heidän toimintansa vaikutti työntekijöihin.

Se mitä opin itsestäni noina vuosina oli se, että mikäli joskus olen esimiesasemassa teen asiat toisin. Nykyään minulla on pieni kirjanen, jonne kirjoitan omia kokemuksiani esimiehen käyttäytymisestä ja miten koen erilaiset asiat. Lisäksi luen kirjallisuutta johtamisesta ja janoan lisää ymmärrystä.

Opiskelijakunta on ollut minulle mitä mieluisin työympäristö. Meillä on oma joukkueemme. Tiimin perusajatus on se, että tiimi kokonaisuudessaan on yhdessä vahvempi, kuin mikään tiimin osa erikseen tai ilman toisiaan.

Sillä, että olen ollut osa opiskelijakuntaamme on ollut todellista merkitystä niin itselleni, sekä tiimiimme kuuluville jäsenille. Että juuri minä olen se, joka on mukana toiminnassa on oma vaikutuksensa kokonaisuuteen. Näin voi sanoa jokaisesta toimijasta, kaikki me erilaisuuksinemme olemme sitä mikä rikastuttaa yhteisöä.

Syy miksi olen rakastunut opiskelijaliikkeeseen on se, että minulla on merkitystä. Jokaisella ympärilläni olevalla ihmisellä on merkitystä ja se näytetään avoimesti. Ennen kaikkea meidän mielestämme opiskelijoilla on merkitystä. Yhdessä kohtaamme onnistumiset, sekä epäonnistumiset. Kannustamme ihmisiä olemaan entistä parempia omina itsenään. Olen kasvanut, olen oppinut ja uskon, että paljon on vielä edessä. Löysin asian, jota rakastan tehdä. Opiskelijaliikkeelle haluan antaa aikaani ja tiedän sillä olevan merkitystä.

Haluan kannustaa jokaista löytämään sellaisen asian jota rakastaa ja heittäytyä täysillä mukaan. Se palkitsee!

Haluan osoittaa syvimmät kiitokseni Opiskelijakunta Camokselle.
Haluan toivottaa onnea mielettömälle väellä, jotka vievät Opiskelijakunta Rotkoa kohti upeaa tulevaisuutta.
Haluan mitä nöyrimmin pyytää, että SAMOK perhe antaa minulle vielä vuoden aikaa elää rakastamani työn parissa, mikäli kokevat työpanoksellani olevan liitolle merkitystä.



- Jonna Jakkila

Camoksen hallituksen puheenjohtaja 2013
SAMOK puheenjohtaja tyrkky vuodelle 2014



Tähän postaukseen minut innoitti artikkeli, johon pystyin samaistumaan omien hieman erilaisten kokemusteni kautta. Suosittelen tutustumaan. :)

http://ylioppilaslehti.fi/2013/11/parempaakin-tekemista/

15.10.2013

Ne taikasanat?

Mietintöjä siitä, kuinka korkeakoulun väkeä saataisiin kannustettua aina vain parempaan! :)

 

 Toki tämä toimii ihan muissakin ympyröissä, mutta esimerkki koulumaailmasta.

 Kuulemisiin! :)